Jotkut tarkkailijat väittävät, että itsenäinen ammatinharjoittaminen on suhdannevaihtelua. Keskittymällä ihmisten päätöksiin mennä liiketoimintaan itselleen, nämä tutkijat väittävät, että jotkut ihmiset, jotka menettävät työpaikkansa, kun taloussopimukset alkavat itsenäisenä ammatinharjoittajana, eivät tule työttömiksi tai poistumaan työvoimasta. Hallituksen tiedot, jotka Robert Fairlie analysoi Kauffmanin säätiön puolesta Santa Cruzissa Kalifornian yliopistossa, tukevat tätä väitettä, mikä osoittaa, että henkilö, joka siirtyi itsenäiseen ammatinharjoittamiseen, nousi suuren laman aikana.
$config[code] not foundKuten edellä mainitsin, tutkijoiden painopiste itsenäiseen ammatinharjoittamiseen talouden laskusuhdanteessa on kuitenkin harhaanjohtavaa. Itsenäisten ammatinharjoittajien määrä on sekä itsenäisen ammatinharjoittamisen tulo että siitä poistuminen. Jos itsenäisen ammatinharjoittamisen poistumisaste ylittää maahantulon tason, itsenäisten ammatinharjoittajien määrä laskee.
Taloudellisen laskusuhdanteen aikana yrityksille itselleen on vaikeampi pääsy pääomaan ja heidän tuotteitaan ja palveluitaan on vähennetty. Tämän seurauksena, kun taloussopimukset, itsenäisten ammatinharjoittajien lähentymisaste nousee. Riippuu siitä, onko itsenäisten ammatinharjoittajien määrä nousussa tai laskussa taantuman aikana, riippuu siitä, onko taantumalla suurempi vaikutus itsenäiseen ammatinharjoittamiseen.
Jos haluat nähdä, onko itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärän lisääntyminen tai väheneminen taantuman aikana, tarkastelin tietoja nykyisestä väestötutkimuksesta, jossa seurataan itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärää kuukausittain vuodesta 1948 lähtien. 11 taantumaa, joita kansallinen talouskeskus totesi Yhdysvalloissa tammikuun 1948 ja toukokuun 2014 välisenä aikana, verrattiin muiden kuin maatalouden ulkopuolisten itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärää taantumien alkamista edeltävänä kuukautena numerolla viimeisen kuukauden aikana. taantumat.
Numerot ovat yllättäviä. Kahdessa taantumasta itsenäisten ammatinharjoittajien määrä laski, kun taas viidessä niistä määrä kasvoi. Lisäksi kolmessa supistumisesta, joissa itsenäinen ammatinharjoittaminen lisääntyi, yksityisen sektorin palkkatyöntekijöiden määrä kasvoi myös (1960-1961, 1969-1970 ja 1980), mikä viittaa siihen, että laskusuhdanteilla oli lieviä vaikutuksia työmarkkinoille yleensä ottaen. Koska talouden laskusuhdanteiden positiivinen vaikutus perustuu siihen, että ihmiset joutuvat itsenäiseen ammattiin, koska he menettävät työpaikkansa, on vaikea tulkita, mitä tapahtui niissä taantumissa, joissa yksityisen sektorin palkkatyö lisääntyi.
Kolmessa taantumasta, joissa yksityisen sektorin palkkatyöt laskivat (1948-1949, 1973-1975 ja 1981-1982), itsenäisten ammatinharjoittajien määrä kasvoi. Viiden taantuman aikana, joissa yksityisen sektorin palkkatyö väheni (1953-1954, 1957-1958, 1990-1991, 2001 ja 2007–2009), itsenäisten ammatinharjoittajien määrä laski.
Taantumat, joissa itsenäinen ammatinharjoittaminen laski, eivät olleet vakavampia kuin taantumat, joissa itsenäinen ammatinharjoittaminen nousi. 11-vuotisen taantuman mediaani oli 1980-luvun taantuma, jossa bruttokansantuotteen (BKT) lasku oli 2,0 prosenttia huippu-alimmasta. Kolmessa taantumasta, joissa BKT: n lasku oli suurempi kuin mediaani, itsenäinen ammatinharjoittaminen laski, mutta kahdessa heistä itsenäinen ammatinharjoittaminen nousi. Kahdessa taantumasta, joissa BKT: n lasku oli pienempi kuin mediaani, itsenäinen ammatinharjoittaminen laski, ja kolmessa niistä itsenäinen ammatinharjoittaminen nousi.
On mielenkiintoista huomata, että itsenäisen ammatinharjoittamisen väheneminen on tunnusomaista viimeaikaisille taantumille. Kolmen viimeisen laskusuhdanteen aikana (1990-1991, 2000 ja 2007-2009) taantumattomien itsenäisten ammatinharjoittajien määrä on laskenut. Viime aikoina ainakin itsenäisten ammatinharjoittajien määrä ei nouse, kun taloussopimukset tehdään.
3 Kommentit ▼
