Työhistorian historia

Sisällysluettelo:

Anonim

Työtutkimuksen historia ulottuu ainakin keskiajalle, koska se on vanhemman oppisopimusjärjestelmän laajennus, joka auttoi tarjoamaan koulutusta monille nuorille, jotka ovat kaukana menneisyydessä. Nykyaikainen työtutkimuksen järjestelmä ulottuu vuoteen 1964, jolloin se sisältyi osana kongressin hyväksymää talousmahdollisuussäädöstä osana Johnsonin "Great Society" -ohjelmaa.

$config[code] not found

Taloudellinen mahdollisuus

Talousmahdollisuussäädöksen työtutkimuksen osassa täsmennetään, että työopiskelupaikkoja annettaisiin erityisesti alemman tulotason ryhmien auttamiseksi korkeakoulutuksessa. Laskussa edellytettiin, että työ liittyy jonkin verran opiskelijan harjoittamaan koulutukseen sekä siihen, että työn opiskelutyötä ei käytetä palkkatyöntekijöiden jo suorittamien töiden syrjäyttämiseen.

Korkeakoulutuslaki

Vain vuosi sen jälkeen, kun talousmahdollisuuslaki hyväksyttiin, kongressi laajensi ja muutti liittovaltion työohjelman siirtämällä sen työministeriöstä terveys-, koulutus- ja hyvinvointiosastolle. Tarkistuksessa korostettiin edelleen sitä, että työtutkimus oli tarkoitus suorittaa pääasiassa sellaisten ryhmien osalta, joissa on alhaisempi tulotaso ja jotka harjoittavat koulutusta. Laskussa todettiin nimenomaisesti, että etusija olisi annettava niille, joilla on pienempi tulo.

Päivän video

Syöttää sinulle Sapling

Korkeakoulutuslain tarkistus

Kongressi palasi uudelleen työohjelman tarkistamiseen vuonna 1972. Osana tätä tarkistusta painotettiin paljon enemmän yhteisöpalvelua. Kouluille annettiin nyt tehtäväksi yrittää löytää tarvittavia palveluita yhteisössä, jotta he voisivat tarjota työtutkimusta. Korkea-asteen koulutuksen komissaarilla oli valtuudet tehdä sopimuksia julkisten ja muiden kuin julkisten laitosten kanssa opiskelijoiden työllistämiseksi tarvittavilla yhteisöpalveluilla.

Korkea-asteen koulutuksen muutokset

Vuonna 1992 kongressi hyväksyi muutoksia vuoden 1965 korkeakoulutuslakiin. Nämä muutokset edellyttivät, että oppilaitokset käyttävät vähintään 5 prosenttia työpalvelurahastosta yhteisöpalveluihin, jotka hyödyttäisivät suurempaa yhteiskuntaa. Yhteisön palvelun määritelmää laajennettiin tarkistuksissa korostamaan palveluja, jotka hyödyttäisivät alemman tulotason ryhmään kuuluvia yhteisön jäseniä sekä vammaisia.